All art is at once surface and symbol.

Those who go beneath the surface do so at their peril. 

Those who read the symbol do so at their peril.

It is the spectator, and not life, that art really mirrors.

Dorian Greyn Muotokuvassa Basil, taiteilija joka maalasi Dorian Greyn muotokuvan, kieltäytyy asettamasta näytille kyseistä työtään ja selittää asian näin:

"I know you will laugh at me," he replied,"but I really can't exhibit it. I have put too much of myself into it." ja jatkaa myöhemmin: "Every portrait that is painted with feeling is a portrait of the artist, not of the sitter. The sitter is merely an accident, the occasion. It is not he who is revealed by the painter; it is rather the painter who, on the coloured canvas, reveals himself."

Olen piirtänyt yllä olevan kuvan jo vuosia sitten. Sitä ei ole nähnyt kuin pari ihmistä. Otin sen pari päivää sitten esiin ja katselin sitä pitkästä aikaa. Tähän olen piirtänyt jotain itsestäni ja ehkä siitä syystä olen kokenut mukavammaksi säilyttää sitä pois katseilta. Onhan se aika merkillinen. Ja siinä on virheitäkin. Se on silti oma henkilökohtainen lemppari tähän astisista töistäni.

Olen aivan piintynyt "tämä ei ole vielä tarpeeksi hyvä"-ajattelija ja nyt juuri siitä syystä laitan kuvani näytille tähän. Laitan vähän kapuloita rattaisiin tuolle jarruttavalle sisäiselle äänelle ja ei-kehtaajalle. :)  \,,/