Teemme kodassa ruokaa, avoimesta ovesta kantautuu ihmisten puheen sorinaa sisälle pimeään tupaan. Paitsi ettei ääni olekaan ihmisten, vaan se kuuluu vähän matkan päässä solisevalle purolle. Muita ääniä metsässä ei ole. Hento tuuli vain välillä havisuttelee puiden lehtiä.

Kävimme viikonloppuna pienellä vaelluksella Syötteellä. Kesti aikansa tottua siihen, ettei lähimailla ollut ketään muita kuin me kaksi. Mutta kun puron solina alkoi kuulostamaan jälleen omalta itseltään ja takaraivossa raksuttava ihmistarkkailija väistyi taka-alalle, niin se toi tullessaan jotain, mitä harvoin pääsee koskettamaan arjen keskellä ja ihmisten keskuudessa. Sitä tuntee oman kehonsa rajat tarkemmin ja hiljaisuudesta nousee esiin mieltä askarruttavia kysymyksiä, joille ei ole aikaisemmin ehtinyt tai halunnut suoda aikaa.


Jätin aamulla Juhanin nukkumaan ja lähdin etsimään poroja. Ainoat matkaseuralaisemme, eli siis itikatkin, olivat vielä nukkumassa. Porojakaan ei valitettavasti löytynyt lähistöltä!

Viime viikolla inspiraatio kankaan painamiseen tuli takaisin ja kaivertelin vanhasta kuvituskuosistani kukkia, joita painoin laatikossa lojuneeseen pellavakankaan palaan. Laskin, että kyseiseen kankaaseen mahtui yhteensä 132 kukkaa, joten voitte varmastikin arvata, että aikaa kului jonkin verran tekemiseen!


Olen jo aiemminkin hehkuttanut kuinka pidän tästä tekniikasta, vaikka toiselle se saattaa näyttäytyä vaivalloisena ja epäkäytännöllisenä. Sen äärelle pitää rauhoittua ja ajatuksen saavat vaeltaa. Yksilöllisyys jokaiselle kukkaselle syntyy kankaan pinnan vaihtelevuudesta, siitä miten väri on levitetty leimasimeen ja miten käsi painaa leimasimen kankaalle. Mielestäni siinä on jotain todella kaunista. Kauneus piilee pienissä eriäväisyyksissä, niissä on persoonallisuutta. :)

It would be lovely to lay down on the sofa and let go of dreams for a while. Listen at the sounds of the street and singing birds. Voices of women, men and children coming closer and fading away, sliding to the quiet room from a window. Just be there, forget for a while that I am. Lay there in a quiet comfort.

We had a creative writing session right at the end of my work day. The aim was to write everything down what comes to mind for ten minutes. Those were some of the thoughts that I was having at that time. :)

Herätyskello soi, nousen ylös ja menen keittämään kahvia alakertaan minulle ja miehelleni, joka nukkuu vielä yläkerrassa lasten kanssa. Alan valmistautumaan töihin lähtöön tämän kesäiseen työharjoittelupaikkaan. Merja laittaa messengerissä viestin, että tulee vähän myöhässä.

Tutustuin Merjaan viime syksynä, kun aloitin äitiysloman jälkeen uudestaan opiskelut Oulun ammattikorkeakoulussa samalla luokalla hänen kanssaan. Kävi ilmi, että jaamme yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja niinpä meillä riitti paljon juteltavaa taiteesta, työstä ja elämästä. Merja oli päättänyt perustaa oman yrityksen.

Merjaa ei näkynytkään paljon keväällä koulussa, mutta alkukesästä hän laittoi minulle viestin, että nyt yritys on perustettu ja kysyi, että haluaisinko tulla työharjoitteluun hänelle. Merjan yritys, Nukkuk, myy tällä hetkellä hänen suunnittelemiaan design-koruja, joilla jokaisella on oma kaunis tarinansa. Irene-kauris toivoo kaikille hyvää ja auttaa metsätähtiä sekä kissankelloja kasvamaan, Unikissa suojelee pahoilta unilta ja Ihana Valas muistuttaa meitä siitä, kuinka olemme kaikki ihania juuri sellaisena kuin olemme.



Nukkuk on saanut nimensä Kolmiokäenkaalista, jota Merja ja hänen siskonsa kutsuivat lapsina Nukkukukaksi, koska kasvi sulkee lehtensä yön ajaksi niin kuin se laittaisi nukkumaan.



Tässä vaiheessa sopineekin paljastaa, että tämä työharjoittelujakso on osoittautunut monella tapaa antoisimmaksi tähän mennessä. Nukkukin työhuoneella vallitsee avoin, aito ja inspiroiva ilmapiiri, mikä on kultaakin kalliimpia ominaisuuksia luovassa työssä mitä teemme! Uskon, että juuri tällaisilla työhuoneilla syntyy sellaisia asioita, jotka ihmiset tulevat muistamaan ja ottamaan omiin sydämiinsä. :)

Spring is turning to summer, what a joy! This spring semester has been quite an experience... actually it has felt more like a reeeally slow child birth. :D I must say we are so lucky to have such lovely grandparents who have helped us with our children during the most hectic times.

Me and my friend had a little break from school work and we visited Stockholm last weekend. And what a beautiful place it was!

Trying to get the perfect bonfire sausage picture. This is the best I could do! My sausage got pretty crisp. :D


A little trip to the forest with our whole family. Perfect way to end winter vacation!

It has been such a lovely winter break and time flew by so quickly, like it always does! I did some block printing after a long break. This little bird has been with me for years, I have occasionally done some changes to it, and now it looks like this! :)

/

Ostin jälleen Tiger-kaupasta tee-se-itse-leimasinsetin, minusta tuon pakkauksen levyt vain ovat niin ihania ja niihin on todella helppo kaivertaa! Niitä on myöskin helppo käsitellä painettaessa.

Tällaisia pikkulintuja syntyi pellavalle tänään. Olisipa täällä Oulussa jokin ihana kankaanpainajien jengi, että saisi yhdessä muiden kanssa tehdä näitä, jakaa kokemuksia ja oppia uutta!

I started drawing a picture that I came across in this Facebook group called Wanha Raahe. People share old photos of Raahe and there's some real diamonds in there. Making this little picture has been really relaxing for me, it's so much harder to trace little beautiful nyances of life and create something completely new out of them, than to just simply copy!

Raahe is my birthplace and I lived there for 18 years. It's not a popular place, actually it's been voted to be the worst town in Finland. It's quiet and there is not much anything in there... but still there's something in that place. In Raahe, there is some kind of echo from the past that you can feel, if you pay attention. It's beautiful and melancholic and I always notice i'm trying to interpret that echo in my drawings. No matter if I'm drawing a cat, or a flower or a person, I always choose the subject and the form, where I can feel that same echo, that I feel in my birthplace.

Now I'm starting to have some serious thinky pain out of these thoughts, so here's a song for you, where I sense that echo what I'm talking about, and I apologize my rambling thoughts, I find it quite hard to turn my thoughts into words. That's why I usually draw and not write. :D

I finally got some inspiration to renovate our old Ikea wardrobe. I used gift wrapping paper to add some color to it and I'm quite happy to the result!

- - -

Tässä vielä suomeksi pieni selonteko, miten sain siistin lopputuloksen decoupage-menetelmällä tuunattuihin vaatekaapin oviin. :) Valitettavasti en ottanut kuvia, olisi ollut helpompaa havainnollistaa!

Tarvikkeeni olivat:

• Lahjapapereita (koko 50cm x 70cm)
• Sisälakkaa
• Iso pensseli
• Hiomapaperia
• Mittausvälineet
• Kirurginveitsi
• Pari pesusientä ja vesikippo
• Suojamuovia

2. Mittasin oven päällystettävän pinnan ja leikkasin papereista hieman isommat palat niin, että reunoille tulee ylimääräistä. Koska ovet ovat melko pitkät, niin minulla meni kolme lahjapaperiarkkia / ovi. Kokeilin ennen liimaamista, että kuvio toistuu oikein.

3. Paperit olivat vähän tavallista lahjapaperia paksumpaa lajia, joten sivelin ne ensin nurjalta puolelta kostealla sienellä kauttaaltaan, että paperi olisi mukautuvampaa. Tämän jälkeen laitoin oveen lakkaa siihen kohtaan, mihin paperi oli tulossa ja lakkaa myös paperin nurjalle puolelle. Asetin ensin paperin yläreunan paikalleen ja sen jälkeen aloin pyyhkiä kädellä paperia keskeltä reunoja kohti, niin että se kiinnittyy, eikä jää ilmakuplia.

4. Kun paperit olivat paikoillaan ja lakka kuivunut, siistin kirurginveitsellä reunat ja lisäsin neljä kerrosta lakkaa vielä paperin päälle, jotta pinnasta tulee kestävämpi. Voilá!

- - -


Lovely sunlight painting our living room. And my tangled plants. They and I have a lot in common with our messy looks!

I visited a local flea market today. With confusion I approached these expensive Arabia "wall plates" that were just casually hanging on a garage door outside the flea market... and noticed them to be made out of cardboard. :'D

I found this beautiful tablecloth (!) and the plates that you can see here. Hopefully I will find more of these plates, for there's only two of them and I need six!


And then there's this. Now I know, that we are entering some kind of weird grey area of vintage goods, but even in the risk of looking like a dumb dumb, I admit that I bought this... with two euros. I feel some odd connection with this rusty, old and dented little tin. I like the colors, the typography and that it is so rustic. What I should do with this tin? I don't know. Do I absolutely love it? Yes. Like they say "another man's trash is another man's treasure"!

Maybe I will start keeping my keys in there or something!

Time to start putting together some of the figures that i have been sketching for the past few weeks and make a textile pattern out of them. I must admit i'm a bit excited!


...and here's another thing that gets me in a good mood. Tulip season! Spring is on it's way!


It's nice to wake up to this, don't you think?

I have a treasure chest upstairs, it looks exactly the kind you would think of. Metal hinges and handles, curvy lid... all the Works! My treasure chest isn't filled with gold coins (which is too bad I have to say), but something else that I think as a treasure of one kind. At least for people like us, who love old things! It's filled with letters and all kinds of little stuff. I would like to share some of it with you.

My father is from this little place called Ala-Viirre, which is located up here in Ostrobothnia, Finland. Now if there's a middle of no where, this is it. Just to give you an image, it's in the middle of pinewoods and fields. Houses are so far apart and far from town, that some people get their groceries from a store on wheels. In the old times, my fathers uncles lived there too. They were farmers and they had this big house called Iso-Kauppila (Big Kauppila). That is the place where the chest is from.

One of the brothers moved to America in the early 20th century to make a life there for himself. He wrote to his parents and brothers letters and one of them that i took to my hand yesterday, I noticed to be 100 years old. It was dated 18th of February, 1917. This great uncle of mine clearly wasn't much of a writer, but the letter was so sympathetic and moving.


Here's some of it:

Buhl, Minnesota
February 18th, 1917

Dear parents father and mother and brothers. I'm drawing a few lines to you again and send you greetings to Finland. I shall mention that we are healthy and feel ordinarily well this time. The winter has been particularly cold. We are working hard here at the iron district. I don't know anything else especial to say, i only wish good health to you and the war to end soon and that life would get back to normal and peace on earth that would last. War is hell and a curse, said the great war general of this country.

Hyvää yötä (=good night) (which he kindly translated in brackets, as i'm doing now: Good Pey).
John Kauppila